suomi

720by157-218-Content-Image-ECCAM-banner

“Kaikki ansaitsevat uuden päivän”

Neil Howie

Tästä vuodesta tulee erilainen, sanot itsellesi tammikuun 1. päivä, vaikka heräät joka päivä kipeänä. Käyt tapaamassa lääkäriä, joka ottaa kokeita. Odotat. Kymmenen päivää myöhemmin, vain päivää ennen kuin työt alkavat, käyt uudelleen lääkärissä, peläten, että he löytävät jotakin. Kokeiden jälkeen sinulle kerrotaan, että sinulla on iso kasvain. Sitten olet todella peloissasi…

Tammikuu 2014 alkoi minulle näin. Syntymäpäivänäni, viikko kokeiden jälkeen, menin sairaalaan ja minulle tehtiin iso leikkaus. Kuukausi myöhemmin, kun koetulokset tulivat, minulle kerrottiin, että minulla on kolmannen asteen suolistosyöpä.

Seuraavan kuuden kuukauden aikana sain solunsalpaajahoitoa. Vietin kolme päivää sairaalassa, toivuin hoidoista kymmenen päivää ja menin jälleen takaisin sairaalaan. Yhteensä kävin läpi kaksitoista hoitojaksoa.

Tänä aikana ymmärsin, miten onnekas olin. Minulla oli vaimo, perhe ja ystävät tukenani, mikä oli erittäin tärkeää, olinhan 2200 kilometrin päässä kotikaupungistani, maassa, jonka kieltä en puhu.

Huhtikuussa hoidossa ollessani katsoin Lontoon maratonia ja päätin, että jos toivun syövästä, juoksen maratonin seuraavana vuonna huhtikuun 26. päivä. En ollut juossut seitsemään vuoteen, joten maraton olisi haaste terveenäkin. Solunsalpaajahoito ei ole miellyttävää ja aluksi päätökseni oli keino pysyä positiivisena ja suunnata ajatukset tulevaan. Puhuin asiasta ystävilleni, jotka rohkaisivat minua. Yhdessä aloimme suunnitella, miten voisimme yhdistää asiaan hyväntekeväisyyden ja auttaa järjestöjä, kuten EuropaColonia, joka auttaa suolistosyöpää sairastavia.

Elokuun lopussa solunsalpaajahoidon jälkeiset tulokset olivat puhtaat, joten paluu normaalielämään saattoi alkaa. Menin seitsemän kuukauden tauon jälkeen jälleen töihin. Aloitin myös juoksemisen, mikä aluksi tarkoitti vain viiden minuutin juoksua hyvin hitaalla vauhdilla (ilman tuntoa jaloissani). Asteittain lisäsin matkaa ja vauhtia. Aloitin myös varojen keräämisen suolistosyöpää sairastaville, jotka eivät ole kaikki niin onnekkaita kuin minä.

Joulukuuhun mennessä olin järjestänyt useita hyväntekeväisyystapahtumia: baari-iltoja, tietokilpailuja, gaala-illallisia ja illallisia viihdykkeineen. Näillä tapahtumilla keräsin useita tuhansia euroja suolistosyöpäjärjestöille ja varmistin osallistumiseni Lontoon maratonille. Juoksuni edistyi ja juoksin Ljubljanassa lokakuussa puolimaratonin.

45. syntymäpäivänäni vuonna 2014 olin sairaalassa valmistautumassa isoon leikkaukseen peloissani tulevaisuudestani. Vuotta myöhemmin valmistauduin Lontoon maratoniin juoksemalla harjoitusjuoksuna viisitoista kilometriä.

Elämä ei ole aina helppoa ja voimme kohdata pelottavia asioita milloin tahansa. On tärkeää pysyä positiivisena, löytää positiivisuus sisimmästämme ja perheemme ja ystäviemme avustuksella. EuropaColon on hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa suolistosyöpää sairastavia, antaen heille mahdollisuus uuteen päivään ja positiiviseen ajatteluun.

Voit lukea toiminnastani osoitteista neil4bc.org.uk tai facebook.com/neil4bc.

Teksti on kirjoitettu maaliskuuta 2015 varten, jolloin vietetään Euroopan suolistosyöpätietoisuuden kasvattamisen kuukautta.